Vierashuoneen kunnostusta, jostain piti aloittaa
Päärakennuksen vierashuone olisi kiva ottaa käyttöön...
Kuluneen talven aikana vierashuoneen remontti saatiin alulle. Toiveena on, että syksyllä -25 saisimme sinne ottaa vieraita vastaan, vaikka sitten niitä "Helsingin herroja", sillä onhan tässä huoneessa ministereitä aiemminkin leppäillyt.
Aikanaan "rumat" hirsiseinät on haluttu piilottaa huokolevyn alle, eikä asennustyössä ole tuolloin(kaan) tainnut ykkösjuttu olla työn jälki, vaan aikataulu. Koskahan meillä suomenniemellä tulisi muotiin se viisaus jonka ammattikoulun opettajani Raimo Aatsinki loihe lausumaan noin 30 vuotta takaperin, "Kukaan ei tule kysymään, kauanko siinä meni - vaan, kuka sen teki".
Kun vanhat huokolevyt repi seinästä irti ja näki miten levujen koolaus oli hirsiin upotettu meinasi tulla suru puseroon. Oli kyllä pakko kysyä, "KUKA TÄMÄN TEKI!"
Vaikka väliseiniin tehty työn jälki oli rujoa katsottavaa, niin ulkoseinät oli onnistuttu säästämään paremmin.
Kaikki pintamateriaali oli kuitenkin purettava. Nimittäin vaikka huokoinen kuitulevy on hyvä eristämään, niin on se myös hyvä sitomaan hajuja. Eikä hajusta päätellen ole tainnut kaikki "työmiehet" loppuun palaa metsässä, vaan osa on savunnut vielä punkalla. Suutarinlamppukin oli niin tervassa, että kumma kun ei ole koko kämppä palanut.
Ikänä en ole piilutustyötä tehnyt - enkä tehnyt vieläkään, sillä piilutustyö tehdään kirveellä.
Mutta piilutuskuviota alkoi syntymään Uittokaluston piilulaikalla. Verraton kampe, jolla sain häivytettyä levykoolausten upotukset. Tehokas on kampe ja työ on helppo oppia, kaikkea ne keksiikin.
Vielä on oppikertoja jäljellä, että työn jälki silmää hivelee.
Sen kuiten opin kerrasta, että naulat pitää tarkoin poistaa... Mutta, kun kun tuo muisti on kovin lyhyt. niin pakko oli kokeilla toiseenkin piikariin...
Etellis kesänä haettiin Matti peräkärryllä härmästä ja mie sitä entrasin. Syksyn aikana Mattia hiottiin ja paijattiin tallisa ja piettiin muutenkin huolta. ja älästä huoli - nyt on Matti päässyt jo virashuoneen puolelle.
Savupeltiä ja hormiliitosta on vielä vähän muutettava, mutta kyllä me esimmäiset savut piipusta jo päästeltiin.
Se se vain on jännä homma, että kun ihminen hämärässä huoneessa hetken toljottaa tulta avonaisen luukun kautta, niin kyllä se alkaa lasiluukun perään haikailemaan.